Tieteellinen vallankumous

Tieteellinen vallankumous (myös tieteen tai luonnontieteiden vallankumous) on tieteenhistoriassa käytetty nimitys noin vuosien 1500–1700 välisenä aikana tapahtuneelle luonnontieteiden edistykselle. Ajalle oli tyypillistä kokeellisten menetelmien käyttö tiedon hankkimisessa. Luonnon ilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin. Tieteellisen vallankumouksen myötä siis hylättiin Aristoteleeseen perustuva auktoriteettiusko ja siirryttiin käyttämään niitä perusmenetelmiä, joita käytetään edelleen tutkimuksessa. Järkiperäisen ajattelun kehittymisen ja kirkosta irtaantumisen myötä myös kirkon asema tieteen auktoriteettina katosi. Tieteen ja kirkon välille syntyi jännite, joka ei ole hävinnyt vieläkään. Maantieteellisesti ajankohdan tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa tapahtumat koskivat oppineista koostunutta eliittiä, koko kansaa koskevaksi saavutukset tulivat pitkälti vasta teollisen vallankumouksen myötä. Tieteellisen vallankumouksen muutokset ja perintö ovat niin keskeisiä, että sen sanotaan synnyttäneen nykyaikaisen tieteen mallin. Yhtälailla tieteellinen vallankumous on nähty vaiheena länsimaisen ajattelun vapautumisessa uskonpuhdistuksen ja renessanssin tapaan.